Onko hyvä puttaaminen tiedettä vai taidetta?
Miten opit puttaamaan
Viheriöllä puttaaminen muodostaa ihan oman pelinsä golfkierroksen sisällä. Näin sanotaan, mutta miksi? Putin ero muihin golflyönteihin nähden on ilmeinen. Putissa palloa ei pyritä saamaan ilmaan, vaan vierimään kauniisti viheriön pinnalla. Puttaaminen ei vaadi suurta mailanpään nopeutta, joten taitavaksi puttaajaksi voi tulla vähäisilläkin fyysisillä voimilla. Ja lisäksi suuri osa kierroksen lyönneistä on putteja. Itseasiassa mitään muuta mailaa ei kierroksella tarvita yhtä usein kuin putteria. Tavallisesti arvioidaan putteja olevan noin 40 % kierroksen lyönneistä.
Onkohan niin, että golffarit pitävät puttaamista helpompana kuin muita lyöntejä, koska yleensä putteja harjoitellaan paljon vähemmän kuin pitkiä lyöntejä. Epäilen, että me tavalliset golffarit emme käytä harjoitteluajastamme 40 % puttaamiseen. No onhan tietysti niin, että ennen kuin on päästy puttausetäisyydelle lipusta, on tarvinnut onnistua muissa lyönneissä. Pelkästään hyvillä puttitaidoilla ei kisoja voiteta tai saavuteta pelinautintoa kovinkaan pitkäksi aikaa. Mutta pidetään ”katse pallossa” eli keskitytään nyt puttaamiseen.
Miten puttausta olisi järkevää harjoitella?
Samoin kuin muissakin lyönneissä, putin totuuden hetki on mailan ja pallon kohtaamisessa. Ja samoin, kun joudut opettelemaan muissa lyönneissä svingiliikkeen, jonka avulla osut pallon optimaalisesti, joudut opettelemaan puttiliikkeen, joka mahdollistaa putterin ja pallon optimaalisen kohtaamisen. Ja samoin kuin svingiliike toteutuu jokaisen pelaajan henkilökohtaisten valmiuksien pojalta, myös onnistunut puttiliike edellyttää pelaajan omakseen kokemaa toteutusta. Jopa siinä määrin, että jotkut sanovat puttausta taiteeksi mieluimmin kuin taidoksi, mekaanisesta toisteisesta suorituksesta puhumattakaan.
Mikä on psyykkisten taitojen osuus puttaamisessa?
Voiko psyykkisiä taitoja erottaa puttaamisen kokonaisuudesta ja voiko psyykkisiä taitoja harjoitella erikseen? Huomaan, että on vaikea kirjoittaa pelkästään putin psyykkisistä vaatimuksista, koska ne ovat niin vahvasti yhteydessä putin kokonaissuoritukseen. Toinen ongelma tulee siitä, että mielikuvani putista ovat vahvasti visuaalisia. Kun näen pelaajan puttisuorituksen livenä, kiinnitän huomioni etupäässä liikkeisiin, sekä puttaajan, putterin että pallon liikkeisiin. Puttaajan pään sisälle ei pääse näkemään. Kun psyykkisten taitojen osuutta suorituksessa arvioidaan ja pyritään kehittämään, on kuitenkin varsin tärkeää selvittää, mitä puttaajan mielessä liikkuu, kun hän valmistautuu puttiin ja suorittaa puttiliikkeen. Tätä pitäisi tutkia enemmän haastattelemalla puttaajia, muitakin kuin huippuammattilaisia.
Onneksi yleinen tieto ihmisen käyttäytymisestä kertoo, että mieli vaikuttaa hermostoon ja lihaksiin ja nämä puolestaan siihen, miten liike toteutuu. Kiinnostavaa on siis, miten mielemme käynnistää puttisuorituksen ja ohjaa puttia optimaalisesti.
Käytän mielelläni putin kriittisestä hetkestä nimitystä ”totuuden hetki”. Tarkoitan sillä sitä minimaalisen lyhyttä hetkeä, jolloin putteri osuu palloon ja saa aikaan pallon liikkeelle lähdön. Tämän lyhyen tapahtuman kriittisiä tekijöitä on tutkittu ihan älyttömän paljon ja tutkitaan edelleen.
Putti ratkaisee ongelman
Putin tarkoitus on saattaa pallo reikään. Aivot käsittelevät ongelmaa: miten toivottu tulos saavutetaan. Vaikka et olisi saanut lainkaan opetusta puttaamisessa, käytät aluksi aivojasi ja pohdit, miten tässä tilanteessa pitäisi toimia. Idea on varsin yksinkertainen: Pallo on tietyssä paikassa viheriöllä ja sinulla on putteri, jonka avulla voit suorittaa tehtävän. Useimmat lähtevät reippaasti kokeilemaan. Yritysten myötä saatu palaute ohjaa seuraavien puttien toteutusta. Opit kokeilemalla, kuinka voit lisätä ja vähentää vauhtia. Opit, että putterin lapa kannattaa pitää kohtisuorassa puttilinjaan nähden ja osua palloon sweetspotilla. Kokeilujen avulla hiot suoritustasi yhä paremmaksi.
Mihin oppiminen perustuu näissä kokeiluissa? Se ei perustu lukemattomiin mallisuorituksen toistoihin. Se ei ole seurausta fysiikan lakien osaamisesta ja niiden soveltamisesta. Se ei perustu tietoon, että puttiliike kannattaa tehdä isoilla lihaksilla. Eikä se nojaa tietoon putterin kulmien asteluvuista.
Kokeilemalla oppiminen perustuu aivotyöhösi. Tietoisesti tai tiedostamattasi aivot ratkaisevat havaintojesi pohjalta monimutkaisen yhtälön. Putista saamasi palaute korjaa yhtälöä. Uusien yritysten aistihavainnot (ulkoiset ja sisäiset) lisäävät tarkkuutta. Näin toimii keinoälykin, joka simuloi aivojen luonnollista toimintaa.
Miksi sitten puttausta opetetaan lähtien alkuasennosta, pallon paikasta, heilahdusliikkeestä ja kehon tuntemuksista? Onko kyse siitä, että omiin kokeiluihin perustuvaa opettelua ei arvosteta? Vai odotetaanko valmentajan tietävän paremmin ja neuvovan. Kuitenkin riittää, että osaat tehdä havaintoja ja annat aivojesi työskennellä rauhassa. Havaintojen tekeminenkin tosin vaatii harjaantumista. On opittava erottelemaan lukuisista ärsykkeistä ne, joilla on merkitystä hyvän lopputuloksen kannalta. Pitää tavallaan sukeltaa maisemaan ja luottaa itseensä havainnoitsijana. Jos on epävarma näköhavainnoistaan, voi kävellä viheriöllä ja varmistaa kehon tuntemuksilla havaintojaan kallistuksista. Kunhan ei tallustele omalla eikä varsinkaan toisten puttilinjoilla tai hidasta peliä kohtuuttomasti.
Opetuksen hyödyt perustuvat kumuloituvaan tietoon, kokemustietoon ja tutkittuun tietoon. Ajattelemme, että vasta-alkajat pääsevät vähemmällä, kun kerromme heille heti alkuun, ainakin perusasiat opeteltavasta taidosta. He säästävät aikaa ja edistyvät nopeammin ja heidän motivaationsa säilyy ja lisääntyy. Kaikesta harjoittelusta ja kokeiluista syntyy kuitenkin luonnostaan palaute, jota ei kannata jättää hyödyntämättä. Oleellista on, miten palautetta käytetään opettelussa hyväksi.
Palaute syntyy suorituksen itsearvioinnista. Parhaimmillaan se vahvistaa omaa tehtävän ratkaisua tilanteessa. Eli havaintojen pohjalta tehtyä suunnitelmaa ja suunnitelman motorista toteutusta. ”Kylmästi” järjellä tehty suorituksen arviointi toimii parhaiten. Voidaan vaikka todeta, että reikään meni, tai oikealta 15 cm ohi ja pituutta oli liikaa. Monien varsinkin aloittelevien golffareiden on vaikea pitää tunteet erillään asiapitoisesta arvioinnista. Onnistumiset sykähdyttävät ja epäonnistumiset harmittavat, toisinaan todella paljon. Epäonnistumiset tulkitaan joko itsestä tai ulkopuolisista seikoista johtuviksi. Tärkeimpiä taitoja on osata nollata tunnekuohut ja palauttaa positiivinen pelivire. Epäonnistuneeseen lyöntiinhän ei voi enää mitenkään vaikuttaa, vaan vain tuleviin lyönteihin on mahdollista vaikuttaa. Niihin ajatukset olisikin suunnattava. Onnistumisista puolestaan kannattaa kerätä kaikki hyöty, ne vahvistavat kokemusta ”minä osaan”.