21/03/2022

Psyykkinen valmentautuminen golfissa

Voitko vaikuttaa omien suoritustesi paranemiseen?

Omaan peliin ja sen kehittymiseen voi vaikuttaa monella tavalla. Tavallisin tapa on pyrkiä kehittämään lyöntitekniikkaa ja tässä sinua auttavat golf prot. Voit myös parantaa liikkuvuuttasi ja lihastesi lyöntiin tuottamaa voimaa erilaisin fysiikkatreenein. Tulokset paranevat myös huolehtimalla paremmin ravitsemuksestasi joka päivä ja erityisesti kierroksen aikana. Palautumisen merkityskin on jo tullut monelle tutuksi. Vähemmän puhutaan psyykkisen valmennuksen ja psyykkisten taitojen kehittämisen merkityksestä.

Erilaisia ohjeita on jatkuvasti esillä golf-lehdissä, kirjoissa ja valmennusoppaissa. Itsekin olen niitä innolla opiskellut ja kokeillut ohjeita vaihtelevalla menestyksellä. Pakko on myöntää, että motivaationi ei ole riittänyt kovinkaan systemaattisiin harjoitusohjelmiin eikä aina edes pron yksinkertaisiin kotiläksyihin. Kun aikaa golfiin on liiennyt, olen käyttänyt sen paljon mielummin pelaamiseen. Tavallisesti en mieti sen enempää. Katson ikkunasta ulos ja arvuuttelen sataako vai paistaako lähituntien aikana. Varaan lähtöajan kotikentältä ja hyppään autoon. Suositeltu alkulämmittelyaika menee ajamiseen. En sentään laita penkinlämmitintä päälle, kuten jotkut vielä minuakin laiskemmat. Ehdin ehkä häthätää käydä puttigriinillä ja tehdä pikaisen verryttelyn. Hyväksyn sen, että ensimmäiset väylät menevät lämmitellessä. Olen kuitenkin huomannut, että eka avauslyönti tuleekin luontevasti ”selkärangasta” ja jatkan onnellisena.

Tuntuuko tutulta? Tämä sopii minulle. Olen jopa kehittänyt omalle toiminnalleni perustelun, jonka mukaan rangella käynti ennen kierrosta rasittaisi liikaa ja vaikuttaisi peliini negatiivisesti, koska se paljastaisi heti kättelyssä heikkouteni lyöntien toteuttamisessa. Harjoitusalueilla näkee silloin tällöin toisenlaisia golffareita; niitä, joilla on mukanaan iso pallokassi ja mielessään selkeät tavoitteet chipata pallot rykelmäksi pienelle alueelle lähelle lippua. He keräävät pallot taas kasaan ja aloittavat uudelleen, toistoja toistojen perään. Harjoitus tekee mestarin tai ainakin vahva usko kurinalaiseen työskentelyyn. Entä sinä? Minkälaisia perusteluja sinä olet keksinyt omille tavoillesi, vai oletko niitä tarvinnutkaan?

Ihmiset ovat erilaisia. Toiset pelaajat suhtautuvat pelinsä kehittämiseen isommin tavoittein ja harjoittelevat hyvinkin kurinalaisesti ja ohjelmoidusti. Omat odotukset ja panostukset vaikuttavat paljon siihen, minkälaisia tuloksia voimme saavuttaa ja missä ajassa. Totuus on, että vain sinun oma työsi vaikuttaa tuloksiisi. Vähätkin ponnistelut edistävät asiaa, jos ne ovat oikean suuntaisia. Voit ottaa tavoitteellisen harjoittelun omaan hallintaasi, jos haluat.

Toisaalta, jos et ole viettänyt rangella kovin monia tunteja pallon lyömiseen, voit olla tyytyväinen siihen, että et ole lukuisilla toistoilla tullut vakiinnuttaneeksi omalle kehollesi sopimatonta tai epätaloudellista lyöntitekniikkaa. Kun ei tarvitse poisoppia virheellistä tekniikkaa, on helpompi lähteä kehittämään oikeanlaista lyöntiä. Sitä paitsi kentällä olet lyöntiin valmistautuessasi aina uudessa tilanteessa ja joudut ottamaan vaihtelevat kenttä- ja peliolosuhteet lähtökohdaksi lyönnillesi. Harjoittelu luonnollisissa olosuhteissa eli kentällä voikin edistää peliäsi erinomaisesti.

Miten voisit saavuttaa tuloksia mahdollisimman vähällä vaivalla?

Urheiluvalmennuksen doktriini eli oppijärjestelmä korostaa tavoitteellista harjoittelua, toistoja ja sisäisen motivaation merkitystä. Ei siinä mitään. Sitä paitsi monet hikipinkourheilijat ovat sitä mieltä, että golf ei edes ole urheilua. Siinähän voi pärjätä hikeentymättäkin. Siis hikeentymättä fyysisesti ja/tai psyykkisesti. Suunnitelmallinen harjoittelu voi tuntua ikävältä. On kuitenkin vaikea keksiä tapoja, jotka auttaisivat ilman, että joudumme itse juurikaan vaivautumaan. Muutamia kuitenkin löytyy. Mutta ne vaativat pitkiä aikoja ja kärsivällisyyttä tulosten odottelussa. Esim. Tim Gallwey kirjoitti jo muutama vuosikymmen sitten ilmestyneessä valmennuskirjassaan kullanarvoisen totuuden: ”Voit parantaa taitoasi pelkästään kiinnittämällä huomiosi siihen, mitä haluat korjata tai muuttaa.” Luulisi olevan vaivatonta odottaa, että vähitellen oma keho löytää paremman toimintamallin lyöntisuoritukseen. Kun vain muistaisi kiinnittää huomion korjauksen kohteena olevaan asiaan aina tai usein tilanteen ilmaantuessa. Lisäksi pitää uskoa, että tilanteesta tekemämme havainnot johtavat aivomme työskentelemään tiedostamattamme ja vähitellen havaintodatan lisääntyessä löytämään oikeita ratkaisuja. Tätä malliahan keinoälykin hyödyntää.

Aika vaivattomalta tuntuu myös kotisohvalla toteutettu mielikuvaharjoittelu. Rentoutat vain itsesi ja alat kuvitella pelaavasi kenttää, tietysti onnistuen erinomaisesti jokaisessa lyönnissä. Jos et nukahda, voit käydä läpi kaikki 18 reikää. Valitettavasti uusin urheilupsykologinen tutkimus on paljastanut, että kaikki pelaajat eivät hyödy ollenkaan mielikuvaharjoittelusta. Ks. esim. Carlstedt, 2013. Jotkut eivät yksinkertaisesti osaa luoda hyödyllisiä mielikuvia. Jos kuulut tähän joukkoon, varmimmaksi keinoksi jää harjoitella taitoja mahdollisimman tehokkain, mieluiten näyttöön perustuvin menetelmin ja testata niitä yksilöllisesti.

Minkälaisin motiivein tuloksia tavoitellaan?

Golfia harrastetaan monenlaisin motiivein ja tavoittein tai ilman sen kummempia tavoitteita. Monet pelaavat yksinkertaisesti siksi, että se on hauskaa. He eivät ehkä tavoittele vielä hauskempaa peliä vaan ovat tyytyväisiä nykytilaan. Totta kai voitaisiin laatia harjoitusohjelma niille, jotka toivoisivat pelaamisen olevan entistä hauskempaa. Tosikot voivat esittää, että hauskanpidon lisääminen ei ole sellainen asia, joka soveltuu urheiluvalmennuksen tavoitteeksi. Mutta golfin harrastamista ei välttämättä pidä ottaa liian vakavasti ja kaikki golffarit eivät tavoittele kisojen voittoja, jos ylipäätään osallistuvat kisoihin. Sitä paitsi golfista nauttiminen kertoo varmuudella ainakin yhdestä tärkeästä taidosta: Osaat käyttää palautetta positiivisella tavalla.

Soveltuvatko urheiluvalmennuksen yleiset opit sitten kilpagolfiin? Mielenkiintoinen kysymys, jota on syytä tutkia tarkemmin. Näyttää siltä, että valmennus ymmärretään sekä yleisenä että lajikohtaisena toimintana. Tai näkökulmasta ja tavoitteesta riippuen joko kokonaisvaltaisena tai rajattuna tehtävänä. Tämä koskee myös psyykkistä valmennusta. Olipa laji mikä tahansa kilpailutilanne tuo esiin yhteisiä lainalaisuuksia. Kilpailussa pelaajan tarkoituksena on voittaa kanssakilpailijat tai vastustajat, yksinkertaisesti olla paras. Tämä taas vaatii muita pelaajia parempaa suoritusta, ei siis absoluuttisesti parasta. Kilpailutuloshan riippuu siitä, miten hyvin muut suoriutuvat kyseisessä kilpailussa. Koska vastustajat vaihtuvat kilpailusta toiseen, on järkevää pyrkiä kehittämään suoritustaan mahdollisimman hyväksi, jotta pärjäisi erilaisissa olosuhteissa.

Konkreettisessa kisatilanteessa voidaan valita kahdesta päästrategiasta: pyritään voittamaan vastustajat tai pyritään parhaaseen mahdolliseen henkilökohtaiseen suoritukseen ja suomalaisen mantran mukaan ”toivotaan sen riittävän”. Golfissa reikäpeli on tyypillinen tilanne, jossa vastustaja on lähietäisyydellä ja omaa tekemistä ja ratkaisuja voi punnita suhteessa vastustajan tekemisiin. Joillekin pelaajille vastustajan/vastustajien mieltäminen on tärkeä motivaatiotekijä, eikä sitä pitäisi jättää huomiotta. On tärkeää ”syttyä” peliin tavalla tai toisella. Pelkästään oman parhaan suorituksen tekeminen kilpailutilanteessa on monien mielestä jollakin tavalla hienompaa tai jalompaa – toisten mielestä vähän nössöä. Se on usein kuitenkin hyvin vaikeaa ja voi epäonnistumistilanteissa johtaa ajatukset liialliseen itsetarkkailuun ja omien suoritusten analysointiin peliin keskittymisen kustannuksella. Oman pelin analysointi ja strategisten valintojen arviointi on viisasta jättää kierroksen jälkeiseen aikaan. Ja tehdä se silloin kunnolla tilastodataa ja omia kokemuksia hyväksi käyttäen.

Digitaalinen kehitys on tuonut mukanaan uudenlaisen kisailumuodon. Voit ottaa mittaa kavereistasi vertaamalla tuloksianne esim. Golf Game Book -sovelluksen avulla, vaikka ette pelaisikaan samassa peliryhmässä. Golfin sosiaalinen luonne saa päivä päivältä uusia ulottuvuuksia.

Lajikohtainen ja yleinen psyykkinen valmennus

Valmennusmenetelmien ja valmennuksen sisältöjen lajikohtainen osuus näkyy harjoituskäytännöissä. Lajin vaatimuksia ja vaatimuksiin vastaamista tutkitaan esim. lajianalyysien pohjalta. Lajianalyysien tekoa on harrastettu maailmalla paljon ja jonkin verran Suomessakin, mm. Jyväskylän yliopistossa liikuntatieteen opinnäytetöissä. Golfista on kirjoittanut Lauri Ruokoranta opinnäytetyössään. On kiinnostavaa vertailla näitä lajianalyyseja keskenään. Lajin psyykkisten vaatimusten kuvailut eivät selvästikään ole olleet analyysien keskiössä. Lähes samat psyykkiset vaatimukset on yleensä kirjattu lajiin kuin lajiin. Eivätkö eri lajit sitten vaadi erilaisia psyykkisiä valmiuksia tai taitoja? Totta kai vaativat. Psyykkisten taitojen osuus on vain jäänyt monesti lapsipuolen asemaan.

Voit tässä vaiheessa jo tuskastua ja ajatella, eikö päästä itse asiaan, eli miten psyykkinen valmennus tai valmentautuminen voi auttaa golffaria saavuttamaan omia tavoitteitaan. Koska erilaisilla pelaajilla on erilaisia tavoitteita, ei kilpagolfiin tarkoitettuja lajianalyyseja voitane ottaa pohjaksi kaikkien golffareitten valmentautumisessa. Pitäisikö sitten golfin lajianalyyseja eriyttää ja laatia lajianalyysit erikseen esim. harrastajagolfiin ja kilpagolfiin ammattilaisgolfista puhumattakaan?

Entä psyyken osuus lajianalyyseissa? Vaaditaanko kilpagolffareilta ja harrastajagolffareilta erilaisia psyykkisiä ominaisuuksia ja taitoja? Tässäkin asiassa voidaan erottaa yleinen tai yhteinen osuus ja osuus, joka vaihtelee sen mukaan millaista golfia (kilpailu tai harrastus) pelataan. Onhan selvää, että kilpailutilanne sinänsä altistaa golffarin erilaisille vaatimuksille kuin rentoutumismielessä pelattu golf. Usein on kyse stressiä aiheuttavien kriittisten tilanteiden vaikutuksista suoritukseen. Voidaan selvittää, mitkä kierroksen aikaiset tilanteet golffarit yleensä kokevat stressaaviksi. Yksilöllisessä valmennuksessa on tarpeen ottaa huomioon, että stressitilanne tulkitaan yksilöllisesti. Mikä kullekin pelaajalle on stressaavaa, siis vaihtelee. Myös stressin hallintaan kehitetyt selviytymiskeinot (eli coping-menetelmät) vaihtelevat yksilöllisesti. Mm. Roland Carlstedt on tutkinut urheilijoiden persoonallisuuden ja kriittisistä tilanteista selviytymisen yhteyksiä vaikuttavampien harjoitusmenetelmien kehittämiseksi.

Psyykkinen valmennus mielletään usein pelaajan psyykkiseksi tai henkiseksi tukemiseksi. Psyykkinen tukeminen voidaan toteuttaa yleisellä tasolla ja lajista riippumatta saman interventio-mallin mukaan. Se voidaan ja pitääkin yksilöllistää eli lähtökohta on pelaajan henkilökohtaisissa muutostarpeissa tai ongelmissa. Psyykkinen valmentaja tai mentaalivalmentaja käyttää tällöin yleistä tietoa siitä, miten ihmiset tavallisesti toimivat ja millä menetelmillä ihmisiä yleensä voidaan auttaa. Psyykkinen tuki on hyödyksi lähes kenelle tahansa. Pelaajan itsetunto ja itsearvostus tavallisesti kohentuvat ja vaikuttavat positiivisella tavalla hänen toimintaansa. Tällainen henkinen tuki on usein sisäänrakennettu urheilijan ja valmentajan valmennussuhteeseen.

Vuorovaikutustilanteet nähdään jopa psyykkisenä valmennuksena ja kaikki valmentajat sitä kautta psyykkisinä valmentajina. Hyvä näin, jos ajattelutapa johtaa parempaan vuorovaikutukseen ja urheilijan yksilöllisyyden huomioon ottamiseen. Avoimen vuorovaikutuksen kautta nousevat esiin kyseisen urheilijan valmennuksen kohdentamistarpeet. Lasten ja nuorten valmennuksessa yleinen psyykkinen tuki on usein vaikuttavampaa kuin jo itsenäistyneillä ja enemmän elämänkokemusta omaavilla aikuisilla ja senioreilla. Onkin kysyttävä riittääkö yleinen psyykkinen tuki pelaajaa saavuttamaan tavoitteita, joita psyykkiselle valmennukselle voidaan ja pitää asettaa.

Jos odotukset psyykkisen valmennuksen vaikuttavuudesta kohdistuvat pelkästään golffarin henkisen kehityksen edesauttamiseen eli eräänlaisen urheilijapersoonallisuuden kehittämiseen, voidaan valmennuksessa hyvällä syyllä pitäytyä self-help-kirjallisuuden tarjoamiin menetelmiin ja positiivisuuteen.

Psyykkiset taidot keskiöön

Psyykkinen valmennus voi painottua myös erityisesti golfissa tarvittavien taitojen kehittämiseen. Tällöin golfin menestyksellinen pelaaminen on purettava osiin. Psyykkinen toiminta on mukana kaikessa ihmisen käyttäytymisessä, tietysti myös golfin pelaamisessa. Omat ajatuksemme ja tunteemme vaikuttavat siis pelaamiseen tietoisesti tai tiedostamattomasti. Psykologiaa voidaan hyödyntää taitojen oppimisessa ja valittaessa harjoiteltavia taitoja niiden taitojen joukosta, jotka ovat osoittautuneet tärkeimmiksi juuri golfissa menestymisen kannalta.

Lähdemme ajatuksesta, että golfissa kehittyminen on oppimisprosessi. Nyt on aika perehtyä golfin psyykkisiin taitoihin ja siihen, miten näitä tärkeitä psyykkisiä taitoja kunkin pelaajan kannattaa harjoitella.

Kirjallisuutta

Golf Game Book. Ks. esim.  https://golfgamebook.com/fi/

Carlstedt, R. A. (2004). Critical Moments During Competition. A Mind-body Model of Sport Performance When it Counts the Most. NY: Psychology Press.

Carlstedt, R. A. (2013). Evidence-based applied sport psychology: A practioner's manual. NY: Springer Publishing Company, LLC.

Gallwey, W. T. (2005). Voita itsesi, voita vastustajasi. Suom. Anna-Riikka Carlson ja Terhi Kivikoski-Hannula. Pieksämäki: Avain.

Ruokoranta, L. (2011). Golfin lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi. Jyväskylän yliopisto, Retrieved from https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/26792


Sinua voisi kiinnostaa myös

Flown juuret

Flown juuret
>